North-Priden tuoksu
Tällaisina päivinä menetän taas uskoni ihmisiin. Syynä siihen on tänään se, että muutamat satunnaiset ihmiset kokevat hävyttömästi oikeutenaan käydä toisten kimppuun aatteensa huumaamana. Huomaan, että sanani voisivat koskettaa mitä tahansa ryhmää, jolla on vahva usko itseensä ja siihen mistä he puhuvat. Mutta pointti onkin siinä, että nämä moninaiset ryhmät valitsevat eri reitit tuoda esille toiveensa, tavoitteensa ja mielipiteensä. Tänään joku toi argumenttinsa esille kaasuttamalla.
North Pride -tapahtuma koki tänään saman järkytyksen kuin Helsingissä järjestetty tapahtuma muutama vuosi sitten. Tänä kesänä kulkueessa juhliessa, edellisenä kesänä koettu karmaiseva kokemus oli omalla tavallaan läsnä. Pieni pohdinta takaraivossa sai katsomaan ympärillensä hieman tarkemmin. Kaikesta Pride-juhlijoiden kokemasta huolimatta, en osannut arvata, että tuntematon hyökkääjä iskisi Oulun Setan järjestämään North Pride -tapahtumaan kaasusumuttimella.
Uutisoinnit kertovat Oulun poliisin arvioivan suuren osan tilaisuudessa olleista 30-40 ihmisestä altistuneen kaasulle, joka ei ollut pippurisumute. Oulun poliisi tutkii tapahtunutta pahoinpitelynä.
Seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuuden juhlinta on vain pieni näkyvä osa hlbt-kulttuuria. Ja tällainen käytös saa minut miettimään: pitääkö minun pysyä itsenäni, ja ottaa seksuaasuuteeni liittyvä aihe esille kun se on tilanteessa soveliasta tai näen itse tarpeellisena tuoda seikan esille. Vai onko aika mennä takaisin kaappiin? Toivoa ettei kukaan huomaa ja säästyä ulkomaailman väkivallalta.
Itselleni tyypilliseen tapaan taidan kuitenkin ottaa sateenkaari-lippuni esille. Laitan sen paraatipaikalle pihalle, ja odotan koska ensimmäinen kivi lentää ikkunaani. Näinkin pienellä paikkakunnalla, jossa elän, ei tekijää saada varmaankaan koskaan kiinni. Mutta rikkinäinen ikkuna lienee pieni hinta siitä, että saan olla mitä olen. Ja voin vain toivoa, että koskemattomuuteni säilyy siitä edespäin.
Me kaikki ansaitsemme olla sitä mitä olemme, ja elää elämäämme onnellisina rakastaen ketä rakastamme. Millaisella tuoksulla sen ilmaisisi koko maailmalle?
North Pride -tapahtuma koki tänään saman järkytyksen kuin Helsingissä järjestetty tapahtuma muutama vuosi sitten. Tänä kesänä kulkueessa juhliessa, edellisenä kesänä koettu karmaiseva kokemus oli omalla tavallaan läsnä. Pieni pohdinta takaraivossa sai katsomaan ympärillensä hieman tarkemmin. Kaikesta Pride-juhlijoiden kokemasta huolimatta, en osannut arvata, että tuntematon hyökkääjä iskisi Oulun Setan järjestämään North Pride -tapahtumaan kaasusumuttimella.
Uutisoinnit kertovat Oulun poliisin arvioivan suuren osan tilaisuudessa olleista 30-40 ihmisestä altistuneen kaasulle, joka ei ollut pippurisumute. Oulun poliisi tutkii tapahtunutta pahoinpitelynä.
Seksuaalisuuden ja sukupuolten moninaisuuden juhlinta on vain pieni näkyvä osa hlbt-kulttuuria. Ja tällainen käytös saa minut miettimään: pitääkö minun pysyä itsenäni, ja ottaa seksuaasuuteeni liittyvä aihe esille kun se on tilanteessa soveliasta tai näen itse tarpeellisena tuoda seikan esille. Vai onko aika mennä takaisin kaappiin? Toivoa ettei kukaan huomaa ja säästyä ulkomaailman väkivallalta.
Itselleni tyypilliseen tapaan taidan kuitenkin ottaa sateenkaari-lippuni esille. Laitan sen paraatipaikalle pihalle, ja odotan koska ensimmäinen kivi lentää ikkunaani. Näinkin pienellä paikkakunnalla, jossa elän, ei tekijää saada varmaankaan koskaan kiinni. Mutta rikkinäinen ikkuna lienee pieni hinta siitä, että saan olla mitä olen. Ja voin vain toivoa, että koskemattomuuteni säilyy siitä edespäin.
Me kaikki ansaitsemme olla sitä mitä olemme, ja elää elämäämme onnellisina rakastaen ketä rakastamme. Millaisella tuoksulla sen ilmaisisi koko maailmalle?
Kommentit
Lähetä kommentti