Ohjatkaa minua
Aikuisiän aikana olen kokeilut muutamanlaista duunia. Olen tehnyt työtä isommilla firmoilla ja pienyrittäjien palkkaleivissä. Olen valmistautunut vuosia henkisesti yrittäjän työhön, mutta tällä hetkellä minua kiinnostaa leipäni tienaaminen järjestöpuolella.
Aikuinen ihminen ei osaa päättää mitä haluaa. Siitäkö se on kiinni?
Vai olisiko jonkun muunkin otettava vastuuta, ja myöntää että opintojen aikana saamani ohjaus ei ollut sitä mitä me nuoret ansaitsisimme.
Ruusunpunaisia odotuksia ei ole tulevaisuuden suhteen, oli ala mikä tahansa. Turhat luulot ovat karsiutuneet pois työelämän parissa.
Mikä siihen sitten vaikuttaa? Syitä on monia. Itse olen ajelehtinut eri alojen välillä, ja sanonut aina itselleni että on tehtävä loppun se minkä olen aloittanut. Oikeastaan yliopisto opinnot ovat ainoat, jotka olen keskeyttänyt vaikka näiden vuosien varrella on ollut monta hetkeä, jota en ole tunnistanut omakseni. Tulevaisuuteen katsoessa näen niin monta muuttujaa, jotka pitäisi ottaa huomioon. Tänä päivänä innovaatiopohjainen yrittäjyysajattelu nostaa päätään ja pätkätyöläisyys on todellinen ajan kuva. Ihmekään, että olen hämmentynyt.
Tiedän olevani työlleni omistautuva nainen. Ja tiedän, että hiljalleen elämäni täyttyy työstä, oli työn tyyli tai ala mikä tahansa. Kysymys kuuluukin, millä tavalla linkitän tulevaisuudessa työn ja vapaa-ajan toisiinsa. Kuinka kauan meillä menee siihen, että työ tuodaan kokonaisvaltaisesti kotiin ja kaikki mahdollinen tehdään etänä. Seuraavien 15 vuoden aikana työelämä muuttuu nykyistä hahmottomammaksi. Etätyömahdollisuuksien kasvaminen ja työaikojen muuttuminen joustavammiksi sekä työ ja vapaa ajan lomittuminen keskenään ovat työelämää, johon nyt 15 vuotiaat orientoituvat.
Miten heitä ohjataan tänä päivänä työelämään?
Etenemään opinnoissaan?
Tai valitsemaan uransa?
Kenties kunnollinen ohjaus olisi viitoittanut minunkin polkuani eteenpäin aiemmin. Budjettineuvotteluiden jäljiltä hallitus päätti laittaa ohjauksen kehittämiseen rahaa kiinni 13 miljoonaa kaikille asteille. Summa tuntuu vähäiseltä. Aivan kuin rahaa oltaisiin laitettu juuri sellainen summa, että päättäjät saavat nukuttua yönsä hyvin.
Aikuinen ihminen ei osaa päättää mitä haluaa. Siitäkö se on kiinni?
Vai olisiko jonkun muunkin otettava vastuuta, ja myöntää että opintojen aikana saamani ohjaus ei ollut sitä mitä me nuoret ansaitsisimme.
Ruusunpunaisia odotuksia ei ole tulevaisuuden suhteen, oli ala mikä tahansa. Turhat luulot ovat karsiutuneet pois työelämän parissa.
Mikä siihen sitten vaikuttaa? Syitä on monia. Itse olen ajelehtinut eri alojen välillä, ja sanonut aina itselleni että on tehtävä loppun se minkä olen aloittanut. Oikeastaan yliopisto opinnot ovat ainoat, jotka olen keskeyttänyt vaikka näiden vuosien varrella on ollut monta hetkeä, jota en ole tunnistanut omakseni. Tulevaisuuteen katsoessa näen niin monta muuttujaa, jotka pitäisi ottaa huomioon. Tänä päivänä innovaatiopohjainen yrittäjyysajattelu nostaa päätään ja pätkätyöläisyys on todellinen ajan kuva. Ihmekään, että olen hämmentynyt.
Tiedän olevani työlleni omistautuva nainen. Ja tiedän, että hiljalleen elämäni täyttyy työstä, oli työn tyyli tai ala mikä tahansa. Kysymys kuuluukin, millä tavalla linkitän tulevaisuudessa työn ja vapaa-ajan toisiinsa. Kuinka kauan meillä menee siihen, että työ tuodaan kokonaisvaltaisesti kotiin ja kaikki mahdollinen tehdään etänä. Seuraavien 15 vuoden aikana työelämä muuttuu nykyistä hahmottomammaksi. Etätyömahdollisuuksien kasvaminen ja työaikojen muuttuminen joustavammiksi sekä työ ja vapaa ajan lomittuminen keskenään ovat työelämää, johon nyt 15 vuotiaat orientoituvat.
Miten heitä ohjataan tänä päivänä työelämään?
Etenemään opinnoissaan?
Tai valitsemaan uransa?
Kenties kunnollinen ohjaus olisi viitoittanut minunkin polkuani eteenpäin aiemmin. Budjettineuvotteluiden jäljiltä hallitus päätti laittaa ohjauksen kehittämiseen rahaa kiinni 13 miljoonaa kaikille asteille. Summa tuntuu vähäiseltä. Aivan kuin rahaa oltaisiin laitettu juuri sellainen summa, että päättäjät saavat nukuttua yönsä hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti