Haaveissa harjoittelu
”Harjoittelupaikan saaminen omalta alalta oli lottovoitto. Ainakin se poiki opinnäytetyön aiheen sekä loi kontakteja mahdollisiin tuleviin työnantajiin. Puhumattakaan siitä kuinka paljon se kasvatti itsevarmuutta omalla alalla työskentelyä varten!”
Lainaus on suoraan Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun jukaisemasta opuksesta OHJAAKO HARJOITTELU ASIANTUNTIJUUTEEN? Kyseessä on siis selvitys ammattikorkeakouluopiskelijoille toteutetusta harjoitteluaiheisesta kyselystä.
Olen jollain tasolla outo, mutta kyseisiä teoksia on vain niin mukava lukea. Ne herättävät aina kysymyksiä.
Harjoittelu on osa ammattikorkeakouluopintojamme. Harjoittelua on kaikilla koulutusaloilla ja kaikissa ammattikorkeakoulututkinnoissa. Harjoittelua suorittamatta ei tästä opinahjosta pääse millään, ja sen on suotavaakin. Oli tutkinnon laajuus laajuus on 210, 240 tai 270 opintopistettä, niin tutkintoihin kuuluu harjoittelua koulutusohjelmasta riippuen 30–120 opintopisteen verran. Omalla alallani koen, että minimi määrä 30 op on auttamattomasti liian vähän.
”Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä”.
Valtioneuvoston asetus 7 § (352/2003)
Voimme nostaa esille seuraavat sanat: Tavoitteet. Ohjaus. Käytännön työtehtävät. Tiedot ja taidot.
Ja kaikissa on vikaa.
Ammattikorkeakoulut eivät ole löytäneet riittävästi koulutusalakohtaisia yhteisiä käytänteitä eivätkä siten myöskään koko harjoittelujärjestelmää koskevia yhteisiä toimintatapoja. Kaipaamme valtakunnallisesti koko ammattikorkeakouluharjoittelujärjestelmää koskevaa kehittämistyötä, jotta saisimme yhtenäistettyä esille nostamani sanat. Ammattikorkeakoulun harjoittelun tulee näyttäytyä valtakunnallisesti nykyistä yhtenäisempänä ja laadukkaampana.
Toimintatapojen yhtenäistäminen on tärkeää myös opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Opiskelijoilla on oikeus laadukkaaseen; tavoitteelliseen ja ohjattuun harjoitteluun ammattikorkeakoulusta, koulutusalasta ja tutkinnosta riippumatta.
Haaveissa on siis edelleen laadukas harjoittelu, jossa pääsisin asettamaan omat tavoitteeni ja täyttämään myös työnantajan tarpeet. Kuinka moni opiskelija tänä päivänä saavuttaa "haaveiden harjoittelun"? Ja mitkä ovat tulevaisuudessa tarjottavat keinot toteuttaa laadukas harjoittelu, jossa opiskelija pääsee käyttämään hyväkseen koulutuksen aikana hankittua osaamista?
Lottovoitto kun osuu kohdalle ani harvoin.
Lainaus on suoraan Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun jukaisemasta opuksesta OHJAAKO HARJOITTELU ASIANTUNTIJUUTEEN? Kyseessä on siis selvitys ammattikorkeakouluopiskelijoille toteutetusta harjoitteluaiheisesta kyselystä.
Olen jollain tasolla outo, mutta kyseisiä teoksia on vain niin mukava lukea. Ne herättävät aina kysymyksiä.
Harjoittelu on osa ammattikorkeakouluopintojamme. Harjoittelua on kaikilla koulutusaloilla ja kaikissa ammattikorkeakoulututkinnoissa. Harjoittelua suorittamatta ei tästä opinahjosta pääse millään, ja sen on suotavaakin. Oli tutkinnon laajuus laajuus on 210, 240 tai 270 opintopistettä, niin tutkintoihin kuuluu harjoittelua koulutusohjelmasta riippuen 30–120 opintopisteen verran. Omalla alallani koen, että minimi määrä 30 op on auttamattomasti liian vähän.
”Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä”.
Valtioneuvoston asetus 7 § (352/2003)
Voimme nostaa esille seuraavat sanat: Tavoitteet. Ohjaus. Käytännön työtehtävät. Tiedot ja taidot.
Ja kaikissa on vikaa.
Ammattikorkeakoulut eivät ole löytäneet riittävästi koulutusalakohtaisia yhteisiä käytänteitä eivätkä siten myöskään koko harjoittelujärjestelmää koskevia yhteisiä toimintatapoja. Kaipaamme valtakunnallisesti koko ammattikorkeakouluharjoittelujärjestelmää koskevaa kehittämistyötä, jotta saisimme yhtenäistettyä esille nostamani sanat. Ammattikorkeakoulun harjoittelun tulee näyttäytyä valtakunnallisesti nykyistä yhtenäisempänä ja laadukkaampana.
Toimintatapojen yhtenäistäminen on tärkeää myös opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Opiskelijoilla on oikeus laadukkaaseen; tavoitteelliseen ja ohjattuun harjoitteluun ammattikorkeakoulusta, koulutusalasta ja tutkinnosta riippumatta.
Haaveissa on siis edelleen laadukas harjoittelu, jossa pääsisin asettamaan omat tavoitteeni ja täyttämään myös työnantajan tarpeet. Kuinka moni opiskelija tänä päivänä saavuttaa "haaveiden harjoittelun"? Ja mitkä ovat tulevaisuudessa tarjottavat keinot toteuttaa laadukas harjoittelu, jossa opiskelija pääsee käyttämään hyväkseen koulutuksen aikana hankittua osaamista?
Lottovoitto kun osuu kohdalle ani harvoin.
Kommentit
Lähetä kommentti